Olipas siinä taas viikonloppu. Liikaa huonoja dubstep- ja Hans Mellanbacke-vitsejä, onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kokkausvuoroja (miltä kuulostaa juustokakkuvanukas), Whitney House-pianohousea ja vähän krebaustakin. Nähdään taas pian pojat!

Eilen täällä oli klassinen fettisdag, jolloin on tapana syödä hyvin hyvässä seurassa jnejne. Itse vietin päivän epäsosiaalisesti yksin kotona kämppisten lennellessä ties missä ja liian laiskana soittamaan muille kavereille, mutta onneksi seuranani oli tohtorit ja päällä klassikkopäivän kunniaksi ehkä klassisin asu, joka kaapistani löytyy. Ohessa myös klassinen, huonolaatuinen peilikuva klassisella kuvaan unohtuneella imurilla.

En syönyt edes pullaa, pitelin kyllä kaupassa jo yhtä pakkausta kädessä, kunnes tajusin, että mantelimassa on ehkä kamalampaa kuin tämä  biisi, joka on valitettavasti tällä hetkellä Ruotsin listaykkönen. Sen sijaan rikoin chevre- ja balsamicolakkoni. Noiden ylensyönti kun tarkoittaa melko suurta lovea kuukausibudjetissa.

Niin ja hei Benjami tulee kylään huomenna, jee!

Webbikamera (käyttääks joku vielä tota sanaa?) alkoi toimia ja meidän poseeraushalut heräs. Viikonloppu kului lähinnä pianoa soittaen Marie Laveaun tupakkahuoneessa, opetin tukholmalaisille Sibeliuksen salat ja soitin nelikätisesti Libertinesiä Carl Barat-look-a-liken kanssa.

 

Oli Viiksi & Tatskabileet. Kuvat on toinen toistaan kauheampia ja huonompia, mut toivottavasti Isan kynäilemät tatskat näkyy! Ylemmässä siis sateenkaarta oksentava enkelivauva joka kuvastaa lapsuutta. Alemmassa lihateollisuuteen kantaa ottava lihamylyyn joutuva itkevä yksisarvinen, jota tietenkin kuristaa piikkilanka.

Eihän musiikki voi olla huonoa jos se muistuttaa tarpeeksi Kenttiä?

 

Tänään First Aid Kit

Kohta klubille ja instagramit tulille hophop.